Sami Sänpäkkilä (mm. Kiila) Es-nimisen sooloprojektin toinen täyspitkä alkaa kirkonkelloja muistuttavalla loputtomasti toistuvalla kuminalla. Levy on äänitetty kolmella levysoittimella, delay-pedaalilla ja efektilaitteella, joilla on aikaansaatu 45 minuuttia kaunista melua. Kakkosraidalla Les Fleurs Sont Des Bonnes auditrices Elissa Määttänen humisee kuin hylätty nukke. Tunnelma on pysähtynyt yhteen hetkeen ja yhteen melodiaan.
Tämä musiikki toimisi täydellisesti avantgarde-elokuvan soundtrackinä. Jatkuvalla toistolla pyritään pökerryttävään tunnetilaan tylsyyden tuolla puolen.
Es:n tuotos on ehdottomasti yölevy. Mustia kansia valaisee ainoastaan Jan Anderzenin neliöpiirroksissa kiiluvat tähdet. Viimeinen raita She Puts Out The Fire In her Heart With Her Tears muistuttaa ulinaa ja huminaa, jota saattaisi kuulla Twin Peaksin sisäänsä sulkevissa metsissä. Biisin nimikin tuo mieleen Laura Palmerin kuolemalle hymyilevät kasvot. En missään tapauksessa haluaisi kuunnella biisiä yksin hylätyssä talossa.
On upeaa, että Suomessa tehdään musiikkia jolla ei pyritä listoille. A Love Cyclen arvottaminen pop-kriteereillä olisikin epäreilua. Aina tärkeintä ei ole kaupallinen potentiaali.

- Tero Kartastenpää